Säästin kaikki taiteilija Tove Janssonista (1914-2001) kertovan Tove-elokuvan arvostelut varta vasten luettaviksi elokuvan katsomisen jälkeen. Hehkutusta ja kehuvia arvioita elokuvan erinomaisuudesta oli toki kantautunut korviini, mutta on aina kutkuttavaa nähdä, kohtaako taiteilijaelämänkerta valkokankaalla oman käsityksen taiteilijasta. Näinkin todella paljon eläväisemmän, rohkeamman ja herkemmän nuoren Toven kuin olin kuvitellutkaan. Pohdiskelimme näkemäämme elokuvan jälkeen kahvikupillisen äärellä ystäväni Annen kanssa.
A: Oli tosi hyvä elokuva! Pidin elokuvan musiikista, se oli tarkkaan mietittyä. ”Pariisin varpunen”, Edith Piaf, sopi oikein hyvin mukaan, koska liikuttiin myös Pariisissa.
P: Elokuvan oman musiikin on säveltänyt on Matti Bye ja siinä on hienoja tanssillisia elementtejä. Ja Piafin lisäksi on ihania kappaleita! On argentiinalaista tangoa, Por una Cabeza alkuperäisenä Carlos Gardelin esityksenä ja swingin kultakaudelta Sing, sing sing voimakkaine rumpuineen. Intohimoa ja energiaa musiikissakin!
P: Olin yllättynyt, että elokuva keskittyi niin voimakkaasti yksityiselämään. Odotin kuvattavan enemmänkin taiteilijapuolta. Vaikka ihmisiähän me täällä ollaan ja tunteet ovat mukana taiteessakin. Ja taiteessa tunteita ja kokemuksia voidaan käyttää materiaalina suoraan tai muokattuna. Muumien Tiuhtin ja Viuhtin esikuvina olivat Tove ja rakastettu Vivica Bandler (Krista Kosonen).
A: Taiteilijakuva jäi kyllä vähemmälle, teosten ja taiteen synty oli ihmiskuvan varjossa.
P: Vivican ja Toven suhde oli elokuvan punainen lanka. Tuntui, että Vivica tajusi heti Toven monet puolet ja hän halusi tukea niitä. Kohtaus, jossa hän löytää Muumit ja kokee ne erityisiksi, vaikka Tove yrittää esitellä taulujaan, näytti Vivican vahvuuden. Ja Vivica tajusi, että Tovessa on kirjoittaja ja kuvittaja, monta puolta. Hän vaati Tovea kirjoittamaan Muumi-näytelmän. Tuntui, että Vivica näki paremmin Toven kaikki puolet kuin Tove itse.
A: Niin, Tove ei itse oikein tiennyt, mitä haluaa tehdä, sarjakuvia, maalata tauluja vai mitä.
P: Alma Pöysti oli ilmeisesti harjoitellut tarkkaan Tove Janssonin kädenjälkeä. Vaikka itsestä tuntuu, että taiteilijuutta oli vähän, on sen opetteleminen iso työ näyttelijälle, varsinkin jos ei ole kuvataiteilija. Piirtäminen näytti tosi luonnolliselta, oli helppoa kuvitella Tove tekemässä töitään.
A: Oli yllättävää, että Tove eli niin railakasta taiteilijaelämää. Oli juhlimista, juomista ja tupakanpolttoa.
P: Hänen elämänsä tuntui boheemimmalta mitä olen luullut, juhlia oli PALJON. Ja sen ajan taiteilijailmapiiri rohkeampi kuin oletin. Myös ajankuva elokuvassa tuntui onnistuneelta, esimerkiksi Helsinki pommitusten jäljiltä. Puvustuksessa oli ajan tyyliä ja henkeä luokkatietoisuutta myöten. Lavastus ja puvustus jättivät myös värikkään kuvan, kuten Vivican punainen Pariisin-mekko. Oli hienoa, että kuvattiin myös Toven ateljee-kotia, joka oli aika erikoinen, taiteilijan näköinen koti.
A: Ja asunnon sisustus oli mietitty tosi tarkkaan, varmaan alkuperäisen mukaisesti.
A: Toven isäsuhde oli paljossa tapetilla. Isä Viktor Jansson sanoi, ettei Tove saanut apurahoja, koska piirsi niitä Muumeja. Taidot menivät isän mielestä hukkaan. Hänen mielestään Muumit eivät olleet oikeaa taidetta.
P: Jäi kyllä mietityttämään, miten paljon isä vaikutti taustalla kuuluisana taiteilijana vaikkapa apurahojen saamisessa. Hehän kilpailivat samoista rahoista, joten keskinäistä kisaa oli. Olisin toivonut, että isä olisi elämänsä aikana ehtinyt myöntää Toven menestyksen, vaikka olikin näköjään seurannut lapsensa kehitystä ja menestymistä.
A: Niin, hän oli säilyttänyt kaikki lehtileikkeet ja esitteet Toven uralta. Hän kuitenkin seurasi tarkkaan tyttärensä uraa.
P: Jotenkin hirveän surullista, ettei Tove saanut isän tunnustusta sanallisesti.
A: Hän oli ylpeä Toven saavutuksista, muttei koskaan pystynyt sitä elinaikanaan sanomaan. Isän olisi tarvinnut antaa tunnustus, kun Tove menestyi Muumeja piirtämällä.
P: Sanoihan Tove kuitenkin itsekin, että oli myynyt taiteen pyhyyden. Kyllä Tove oli lahjakas kuvataiteilija ja olisi halunnut menestyä myös taideteoksillaan. Muumeilla hän kustansi ensialkuun arkipäivänsä menot.
A: Koin elokuvan esittämän Toven huumorin hauskaksi, erityisesti Muumi-näytelmän ensi-illan jälkeisen kohdan, kun Tovelta kysellään, miksi Muumeissa on polttamista ja juomista. Tove vastaa, että Muumit ovat sekä lapsille että aikuisille. Ja kun Tovelta udellaan, miksi näytelmässä juodaan omenaviiniä, hän vastaa hauskasti, että viskin juominen olisi ollut teatterin johdolle liikaa. Paljon on käyty keskustelua, pitäisikö polttaminen ja alkoholi poistaa Muumeista, koska lapset saavat vääriä vaikutteita.
P: Olen sitä mieltä, että taide on taidetta, siitä ei oteta mitään pois. Se heijastaa omaa aikaansa, ajan elämää ja on taiteilijan käsitys asioista. Lapsia voidaan opettaa lukemaan taidetta. Taide on eri asia kuin fakta, ja lasten kanssa voidaan keskustella, miten oikeassa elämässä asioihin pitäisi suhtautua ja mikä on hyväksi, ja mitä taiteilija asioilla haluaa sanoa ja millaisena haluaa hahmonsa nähdä. Tuo kohta oli kyllä herkullisesti käsikirjoitettu!
P: Mitä mieltä olit elokuvan esittämästä Tovesta ihmisenä? Kuvattiin suhdetta Vivicaan ja kuitenkin Tovella oli suhde myös Atos Wirtasen (Shanti Roney) kanssa. Kohteliko hän Atosta väärin?
A: Näin kyllä Toven rehellisenä. Jotenkin Tove ei ollut selvillä tunteistaan, mutta yritti olla loukkaamatta ketään. Hän sanoikin Atokselle tämän olevan ainoa mies ja Vivican oleva ainoa nainen hänen elämässään.
P: Olen samaa mieltä. Rakkaus Vivicaan oli tosi voimakas, mutta oli toinenkin puoli, ehkä toinenkin konservatiivisempi puoli. Hänellä oli tunteita Atoksellekin, mutta tunteet Vivicaan olivat vahvempia. Tove tajusi, kenen kanssa hän oikeasti halusi olla. Ei hän tahallaan loukannut, mutta ymmärsi hitaasti. Kyllä Toven elämä oli aika lailla sen ajan moraalin vastaista. Ei tarvitse mennä kuin puoli vuosisataa taaksepäin, niin nainen-mies -avoparia kutsuttiin susipariksi. Jos avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen suhtauduttiin noin, niin ei ole yllätys, että miesten tai naisten välinen rakkaus oli tabu. Tulee mieleen Touko Laaksosen, Tom of Finlandin, elämä ja hänestä tehty elokuva ja musikaali. Miehet kohtasivat salassa ja pimeässä, ja tässä elokuvassa naiset matkustavat Pariisiin saadakseen olla vapaammassa ilmapiirissä.
A: Ja Tovehan sanoo Vivicalle rakastavansa tätä, mutta Vivica ei pystynyt vastaamaan. Vivica vastaa rakastavansa Pariisia. Ja lopputeksteissä Vivican sanotaan myöntäneen Tovelle ja olleen pahoillaan, ettei pystynyt aikanaan vastaamaan tunteisiin avoimesta.
P: Niin, ehkä Vivica jotenkin torjui suhteen vakavuuden. Ja olivathan he aika lailla erilaisista elämänpiireistä. Mutta kyllä tuntui, että Vivica toimi aika lailla reteästi suhteessa ihmisiin. Hän vaihtoi kumppania skumppapullon tahtiin ja torjui herkkyyden itsessään, eikä halunnut nähdä vastatunteita. Onneksi hän oli jälkiviisas.
A: Ja Tove kärsi, kun luuli, ettei Vivicalla ole muita. Surukseen hän sai kuulla toisilta, että muita on liukuhihnalla.
P: Hienoa oli vertaus lohikäärmeeseen! Tove kuvaa Vivicaa kauniina lohikäärmeenä, ja Atos kysyy, tuleeko uusia lohikäärmeen hyökkäyksiä. Ja miten kauniisti Tove sanoo jäähyväiset lohikäärmeelle! Hän päästi lohikäärmeen takaisin luontoon. Hienosti käsikirjoitettu! Hän päästi itse irti, Sam Vannin Maya-puolison ohjeen mukaan. (Maya Vanni & käsikirjoitus Eeva Putro)
A: Ja Muumeissa on myös lohikäärme, Drontti Edvard! Ja kuitenkin se on hyvä lohikäärme.
P: Niin, ei tuossakaan Vivica-lohikäärmeessäkään pelkkää huonoa ollut… Kyllä Muumeihin on upotettu paljon elämänfilosofiaa!
A: Ja kyllä tuossakin yleisössäkin oli selvästi pukeutumiseen panostanutta Muumifani-yleisöä, jotka olivat pukeutuneet Muumivaatteisiin! Ja ajattele, miten suosittuja Muumit ovat maailmanlaajuisesti.
P: Niin, jotenkin ei tule ajatelleeksi, että nekin on Tove, yksi ihminen, alun perin luonut. Ja ihmissuhteen ohessa kuvattiin, miten ne syntyivät pommisuojassa ja vuosikymmenten saatossa kypsyivät ja alkoivat sitten elämään ensin pienessä lehdessä, sitten maailmanlevikkisessä.
P: Jos pitäisi valita paras pala elokuvasta, niin mikä se olisi?
A: Ehkä kaiken kaikkiaan Tove humoristina! Aiemmin mainitsemani ensi-illan tokaisut. Ja elokuvan loppupuolella, kun Tove on menestynyt, Tuulikki Pietilä (Joanna Haartti) ihmettelee ja sanoo, ettei tiennytkään Toven veljenkin olenvan taiteilija, kun Lars auttoi Muumien tekemisessä. Ja Tove sanoo, ettei veli itsekään tiennyt. Tämä kertoo, minkä kuvan Tovesta olen saanut, aika vaitonaisen ja vakavan. Se humoristisuus yllätti. Ja Toven sanavalmius!
P: Ja lopun autenttinen klippi, jossa Tove tanssii saarellaan oli huippu! Hulvaton Tove! Itselleni jäi mieleen koskettavimmat kohdat, Toven rakkaudentunnustus Vivicalle, ja ylipäätään se herkkyys, mikä välittyi naisten välisestä rakkaudesta. Se oli hyvin kaunista ja elokuva puhui aitojen tunteiden puolesta syvällisesti.
A: Mielenkiintoista on miettiä, mikä olisi ollut Toven taiteilijakohtalo, jos hän EI olisi suostunut tekemään Muumeista näytelmää Vivican vaatimuksesta. Siitähän se ura sitten pikkuhiljaa lähti.
P: Elokuvasta välittyi taiteilijoiden keskinäinen kannustaminen ja auttaminen toistensa uralla. Vivicakin osasi sen, vaikka suhde Toven kanssa ei kantanut. Ja lopultahan Tuulikki Pietilä ja Tove Jansson olivat se tasapainoinen pari. Kyllä Toven elämä varmaan oli oikeastikin ihmeellinen seikkailu!
KIITOS Anne leffa-, kaffettelu- ja keskusteluseurasta sekä luvasta julkaista tämä editoitu keskustelumme!
Ohjaus Zaida Bergroth, Käsikirjoitus Eeva Putro, Pääosien näyttelijät Alma Pöysti, Krista Kosonen ja Shanti Roney
Kuvat: Nordisk Film Finlandin kuvagalleria
Elokuvan esittely: Nordisk Film Finlandin Tove-sivu
Elokuvan traileri
Kulttuurikuplia 