Jotenkin nolotti, kun en ollut muistanut Helenen merkkipäivää. Hän olisi varmasti pitänyt, jos olisin kiikuttanut mukanani keskelle salia pylvään, jolla olisi komeillut vati hedelmiä, mielellään sellaisia hitaasti pilaantuvia, jotta hän olisi ehtinyt niitä omassa tahdissaan maalata. Ehkä vihreitä tai punaisia omenoita. Päivä, jolloin kävin katsomassa Moderni nainen -näyttelyn, oli Helene Schjerfbeckin (1862-1946) syntymäpäivä 10.7.2022, syntymästä tasan 160 vuotta. En siis myöskään myöskään muistanut Suomen kuvataiteen päivää, mutta ehkä juuri se kuitenkin alitajuntaisesti veti minua Turun taidemuseoon. Siis anteeksi. Mutta! Mutta jokainen päivä on kuvataiteen päivä. Taidetta nykyaikana on erottaa, mikä on katsomisen arvoista, mikä kuvahälyä. Museon suojiin on hyvä hakeutua piiloon valikoitujen kuvien äärelle, vaikka kolmeksi tunniksi ihailemaan neljän taidokkaan uranuurtajan Schjerfbeckin, Ellen Thesleffin (1869-1954), Sigrid Schaumanin (1877-1979) ja vähiten tunnetun, Elga Sesemannin (1922-2007) palettiveisten linjoja.
Moderni nainen -näyttely Turun taidemuseossa kutsui minut naisten juhliin riemuitsemaan näistä naisista, jotka rohkeasti, itsenäisesti, jopa jossain määrin itsekkäästikin pitivät kiinni taiteilijuudestaan, urastaan ja omannäköisestä elämästään. Jotkut ilman virallista taiteilijakoulutusta, mutta tietäen, että tätä minä haluan tehdä ja teen. He olivat elämässään uljaita, määrätietoisia ja ilman muuta uutta suuntaa osoittaneita ja omaa ilmaisuaan hakeneita, moderneja naisia.
Syntymäpäivän kunniaksi opastettu kierros keskittyi Helene Schjerfbeckin töihin. Saimmekin kuulla erinomaisen tietopaketin näyttelyn Turun taidemuseon toteutuksesta vastaavan museoamanuenssi Ilona Mäen johdolla. Schjerfbeck, juhlien kuningatar, hallitsi ensimmäisiä näyttelyhuoneita. Tuntui ylevältä nähdä jälleen kansallisen kuvakaanonin tunnetuimmat teokset sekä muutamia mielenkiintoisia valintoja, itselleni uusia tuttavuuksia.
Meidän aikanamme yllä olevat teokset eivät hätkäytä, mutta omana aikanaan niissä oli uutta. Vasemmanpuoleisessa taiteilija jättää osan pääkohteesta kuvan ulkopuolelle ja keinutuoli loistaa rohkean punaisena, oikeanpuoleisessa leikkivät väri ja vastaväri, ja linjat ovat hyvin 20-lukulaisia. Ja niistä hedelmistä puheenollen, Schjerfbeckin maalaamia asetelmia löytyi näyttelystä useampiakin.
Hyvin kiehtovia olivat erityisesti naisten kuvat ensimmäisessä huoneessa. Kuin katselisi 20-luvun hyvinleikattujen pukujen muotikuvastoa, jossa viivalla voidaan ilmentää koko linjaa ja yksi tehosteväri saa kuvan hehkumaan. Schjerfbeck olikin hyvin kiinnostunut muodista.
Schjerfbeck tunnetaan erityisesti runsaasta määrästä omakuvia koko uransa ajalta, ja niitäkin oli näyttelyssä esillä useampia. Vaikka Schjerfbeckin omakuvien kehityksessä kuvautuu taiteilijakaaren linja, neljän naisen muotokuvien ja omakuvien keskustelu muodostui mielenkiintoisemmaksi kuin pelkästään yhden taiteilijan teosten katsominen. Jokaisella näkyi omanlaistaan modernia ja kantaaottavuutta väreillä, niiden keskustelulla sekä sillä mitä kuvassa on ja mitä ei ole.
Musta ja valkoinen esiintyvät hyvin usein pukujen värityksessä. Näissä ylläolevissä päinvastoin. Värien yksityiskohdat vangitsevat: vasemmassa sivellinpurkin oranssi ja poskilla hehkuva taiteentuottamisen kevyt puna, oikeanpuoleisessa rujossa olemuksessa vielä hehkun punainen täplä. Schjerfbeckin huoneissa mieleeni palautui väistämättä elokuva Helene. Kun opas kertoi taiteilijan työskentelystä, pystyin elokuvamuistojen avulla elävämmin palaamaan aikakauteen ja maalaamisen yksinäisyyteen.
Tekstissäni Keväisiä valoimpressioita Sigrid Schaumanilta olen kertonut Schaumanin elämästä ja Turun taidemuseossa vähän aikaa sitten esillä olleesta näyttelystä. Yksinhuoltajuus ja ura taidekriitikkona rajasi Schaumanin maalaamisen kesäaikaan. Eläköityminen 1949 aloitti uuden kauden. Tällöin taiteilija maalasi Ranskassa ja Italiassa. Värit kirkastuivat. Alastonmaalausten sarja löytyy em. postauksesta ja tämän näyttelyn Malli-teos on upea esimerkki värikylläisyydestä: oranssin ja sinisten kontrasti vangitsee silmän!
Vahvasta uskosta ja mielenkiinnosta omaan tekemiseen, halusta kehittyä ja elää täyttä elämää taiteessa kertoo Schaumanin lausahdus: ”Täytyyhän sitä ajatella omaa tulevaisuuttaan ja kehitystään”. Vain luomisen tahtoa uhkuva ja taiteen tekemisen ajattomuuteen uskova ihminen voi lausua eläköityessään noin!
Keväisiä valoimpressioita Sigrid Schaumanilta -kirjoituksesta
Elga Sesemann oli itselleni aivan uusi tuttavuus, varmasti monelle muullekin. Odotan kovasti, miten Ateneum tulee häntä tulevaisuudessa esittelemään. Hänen työnsä olivat mielenkiintoisia tarkastella läheltä, koska palettiveitsen vetojen ja paksun siveltimen jälki näkyi parhaiten hänen töissään. Ne pursuivat runsasta värinkäyttöä ja vetojen elävyyttä.
Apeat maisemakuvat ja interiöörit sodanjälkeisessä Suomessa huutavat pysähtyneisyyttä ennen jälleenrakennuksen aikaa. Hahmot ja esineet alla olevissa teoksissa ovat pitkiä ja toisaalta vaakalinjat oikealle kohoavia. Myös Sesemannin väreissä leikkivät kontrastit puna-vihreästä sekä keltaisen väriläikkä murretun vihreänharmaassa.
Mielenmaisemani sopi kauniina sunnuntaipäivänä parhaiten yhteen Ellen Thesleffin kanssa. Alkanut kesä syventyi hänen maalauksissaan. Viivyin hänen luontoaiheidensa ja luonto-liike -kuvaustensa äärellä kauan, tutkin värejä ja yksityiskohtia.
Thesleff oli sekä graafikko että taidemaalari, vaikka Turussa työt keskittyivät maalauksiin. Hän eli Italian Firenzessä ja kesät Suomessa ateljeehuvilassaan Casa Biancassa Ruovedellä. Nautiskelin Thesleffin maalausten valon, värin ja liikkeen leikistä.
Thesleffinkin töitä katselin läheltä ja kaukaa. Tallensin mielenkiintoisia yksityiskohtia kameralleni ja muistiini himmenevän väriasteikon utuja.
Näyttely vei väistämättä ajatukseni tienraivaajanaisiin musiikissa. Vasta omana elinaikanani on nähty naiskapellimestarien nousu ja naiset ovat vakiinnuttaneet asemansa myös suurten teosten säveltäjinä. Klassisen musiikin säveltäjien puolella on myös uraauurtavia naisia, kuten sinfonikko Helvi Leiviskä (1902-1982) ja kansainvälisenä säveltäjänä paikkansa vakiinnuttanut Kaija Saariaho (1952-). Moderni nainen olisi paikallaan myös konserttiohjelmana ja näiden teosten kuvittamana soisi tehokkaasti.
Näyttely Moderni nainen on esillä 28.8.2022 asti Turun taidemuseossa, tässä esittely
Kuvat: Kulttuurikuplia, Turun taidemuseon kuvapankin kuvat mainittu kuvien yhteydessä
Kulttuurikuplia 